Pieniannoksinen naltreksoni -FAQ

Hoidon perusteet

Miten LDN toimii?
Naltreksoni on opioidiantagonisti, eli se salpaa opioidireseptoreita. Tästä syystä sitä on käytetty huume- ja alkoholivieroituksessa, sillä se estää näiden päihteiden positiiviset vaikutukset. Vieroituskäytössä annos on vähintään 50 mg, joskus jopa 300 mg. Tässä käytössä sillä on kuitenkin melko paljon sivuvaikutuksia, sillä sen tarkoitus on estää kehon tuottamien endorfiinien vaikutus.

LDN-hoidossa (pieniannoksinen naltreksoni/matala-annoksinen naltreksoni), annos on sen sijaan vain muutamia milligrammoja. Se salpaa reseptorit vain lyhyeksi aikaa, mikä stimuloi kehoa erittämään enemmän endorfiineja ja muita endogeenisiä opioidipeptidejä. Koska naltreksonia on Suomessa ja useimmissa muissa maissa tarjolla vain 50 mg tabletteina (Revia), täytyy apteekin valmistaa naltreksoni sopivan kokoisiksi kerta-annoksiksi.

Endorfiineilla on monia erilaisia vaikutuksia elimistössä, muitakin kuin yleisesti tunnetut kivunlievitys ja mielialan kohottaminen. Ne ovat erittäin tärkeitä immuunijärjestelmän ylläpitäjiä. On havaittu, että esimerkiksi autoimmuunisairauksissa, syövissä ja AIDSissa kehon beetaendorfiinitaso on hyvin alhainen. LDN nostaa endorfiinitasoja jopa 2-3-kertaisiksi, mikä normalisoi (käytännössä stimuloi) immuunijärjestelmää. Monissa syöpäkasvaimissa on opioidireseptoreita, minkä ansiosta LDN:stä on apua myös joihinkin syöpiin. Hoidon vaikutusmekanismia kuvataan tarkemmin ja tieteellisemmin Tiede-sivulla.

Opioidiantagonismin lisäksi naltreksoni myös salpaa TLR-4-reseptoria (toll-like receptor 4), mikä vähentää inflammaatiota (tulehdusta) ja lievittää kipua. Aiemmin uskottiin LDN:n koko vaikutuksen johtuvan endogeenisten opioidien erityksen lisäämisestä, mutta todennäköisesti TLR-4-salpauksella (ja kenties muillakin, vielä tuntemattomilla mekanismeilla) on huomattava osuus.

Miten tehokasta LDN on?
Teho riippuu paljolti sairaudesta (ja toki myös potilaasta) ja voi olla mitä tahansa huikean ja vähäisen välillä. Esimerkiksi MS-taudissa LDN auttaa ilmeisesti ainakin 2/3:ta potilaista. Ainoassa tähän mennessä julkaistussa Crohnin tautia koskevassa tutkimuksessa 89 % sai hoidosta apua ja 2/3 pääsi sen avulla remissioon. HIV/AIDS:issa luvut ovat ilmeisesti samankaltaisia, eli vähintään 2/3 saa apua. Useimmilla heistä viruskuorma laskee lähelle nollaa ja CD4-solujen määrä säilyy ennallaan jopa vuosia, tai jopa kohoaa. Syöpäpotilaista LDN tehoaa noin 60 prosentille, osin syöpämuodosta riippuen. CFS:ssä LDN ilmeisesti tehoaa noin 60-70 %:lle potilaista, lievittäen oireita yleensä 20-50 %, joskus selvästi enemmänkin. Tarkempia lukuja on vaikea saada ennen kunnollisia kliinisiä tutkimuksia.

Hoidon teho näyttää riippuvan osittain myös aiemmin käytetyistä immunosuppressiivisista hoidoista. Esimerkiksi aiempi kemoterapia, kortisonihoito ja ns. CRAB-lääkkeet voivat heikentää LDN:n tehoa, ja hormoneilla hoidettu eturauhasen syöpä ei ilmeisesti yleensä vastaa hoitoon ollenkaan. On kuitenkin mahdotonta ennustaa hoidon tehoa yksittäisillä potilailla, esimerkiksi itse söin vuoden prednisonia CFS:ään ja aloitin LDN:n vain noin kaksi kuukautta viimeisen prednisoniannoksen jälkeen, mutta tästä huolimatta sen teho oli alusta asti huomattavan hyvä.

Onko hoito turvallista?
LDN:n käyttö on hyvin turvallista. Vakavia sivuvaikutuksia esiintyy häviävän harvoin. Tietooni on tullut yksi tapaus, jossa autistisen potilaan maksa-arvot nousivat ja hoito katsottiin aiheelliseksi lopettaa. LDN ei ole immunosuppressantti vaan enemmänkin immuunijärjestelmän toimintaa säätelevä ja tehostava hoito. Se ei aiheuta minkäänlaista haittaa keholle esimerkiksi lisäämällä infektio- tai syöpäriskiä.

Kuinka kauan LDN:ää on käytetty?
HIV:n/AIDS:in hoidossa 1980-luvun alkupuolelta lähtien, MS-tautiin vuodesta 1988, syöpään 80-luvulta alkaen, gynekologisiin vaivoihin vuodesta 1990 ja CFS:ään ja autismiin 90-luvun alkupuolelta asti. Muista sairauksista minulla ei ole tarkkaa tietoa. Ensimmäiset LDN:ään liittyvät tutkimukset tehtiin vuonna 1983. Ensimmäinen LDN-konferenssi järjestettiin 2005. Itse olen käyttänyt LDN:ää maaliskuusta 2007 eli yli seitsemän vuotta.

Miten sama lääke voi muka toimia niin moniin erilaisiin sairauksiin?
Useimpien nykysairauksien takana on liiallista inflammaatiota eli tulehdusreaktiota ja/tai toisaalta immuunijärjestelmän heikentynyttä toimintaa. (Autoimmuunisairauksista immuunipuutoksina katso sivuston ylläpitäjän kirja Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin.) Esimerkiksi lääkekannabis toimii suureen osaan niistä sairauksista, joihin LDN:kin auttaa, vaikka yleensä heikommin. Myös monia lisäravinteita kuten D-vitamiini ja omega-3-rasvahapot (kalaöljy) on tutkittu hoitona lukuisiin eri sairauksiin, vaikka kaikki tulokset eivät olekaan olleet positiivisia. LDN ei missään nimessä ole yleislääke kaikkiin maailman sairauksiin.

Jos LDN on niin tehokasta, miksei se ole yleisessä käytössä?
Tähän on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin lääketieteen kehitys on hidasta. Erään tutkimuksen mukaan kestää keskimäärin 17 vuotta, ennen kuin hyväksi havaittu hoito on yleisessä käytössä. Toisekseen naltreksonin patentti ei ole enää voimassa, joten mikään lääketehdas ei voi tienata sillä merkittäviä määriä rahaa, eikä niillä siten ole myöskään mielenkiintoa suorittaa aiheesta tutkimuksia. Kyseessä ei ole mikään salaliittoteoria, vaan liiketoimintaa koskeva perusasia. Sama pätee moniin muihinkin tehokkaisiin hoitoihin, joita ei voi patentoida, kuten lääkekannabis ja jotkut tehokkaiksi osoitetut ravintolisät. Asia on tosin vihdoin muuttumassa, kun lääkeyhtiö TNI Biotech osti LDN:ään liittyviä patentteja ja suunnittelee useita mittavia kliinisiä tutkimuksia.

Hoito käytännössä

Miten LDN:ää käytetään?
Kapselit voidaan niellä tyhjään vatsaan tai ruoan kanssa, tyhjään vatsaan on ehkä suositeltavampaa.

Aikaisemmin LDN suositeltiin otettavaksi aina nukkumaan mentäessä, koska elimistön endogeenisten opioidien eritys on suurimmillaan aamuyöllä. Nykyään monet lääkärit kuitenkin määräävät sitä otettavaksi aamuisin, mahdollisten unihäiriöiden vähentämiseksi. Joillain LDN:n ottaminen saa myös aikaan lyhytkestoisen "energiaboostin", jolloin siitä hyötyy eniten, jos sen ottaa aamulla/päivällä. Jotkut potilaat ottavat LDN:ää useita kertoja päivässä, toiset taas joka toinen päivä.

Millaisia sivuvaikutuksia voi esiintyä?
Hoidon alussa esiintyy toisinaan muutaman päivän ajan unihäiriöitä, joihin voi kuulua nukahtamisvaikeuksia, häiritseviä unia tai painajaisia sekä liian aikaista aamuheräämistä. Niiden lievittämiseen voi tarvittaessa käyttää unilääkkeitä, melatoniinia tai luontaistuotteita kuten valeriaanaa, mutta useimmilla ne eivät vaadi minkäänlaista hoitoa. Alussa voi esiintyä myös pahoinvointia, huimausta sekä lihasvapinaa ja normaalista poikkeavaa nälkäisyyttä ensimmäisten annosten ottamisen jälkeen. Harvinainen sivuvaikutus on vaaraton lämmönnousu, jonka aiheuttaa ilmeisesti LDN:n immuunijärjestelmää stimuloiva vaikutus.

Osa potilaista saa hoidon alussa myös ilmavaivoja tai muita vatsavaivoja. Tämä on yhdistetty hiivan liikakasvuun (suoliston dysbioosiin), vaikka yhteydestä ei olekaan näyttöä. Tällöin ruokavalion muutoksista (esim. maitotuotteiden, sokerin ja viljatuotteiden vähentäminen), reseptilääke nystatiinista tai hiivaan tepsivistä luontaistuotteista (kuten propolis, valkosipuli ja oreganoöljy) saattaa olla apua. Koliikkioireita helpottaa myös apteekissa myytävä reseptivapaa Cuplaton, jonka sisältämä dimetikoni ei imeydy elimistöön, mutta helpottaa ilmavaivojen aiheuttamaa kivuliaisuutta.

Joillain MS-tautia tai muuta samankaltaista neurologista sairautta sairastavilla lihasten spastisuus ja krampit voivat käytön alussa väliaikaisesti lisääntyä. Tämä alkaa helpottaa yleensä viimeistään kolmen kuukauden käytön jälkeen.

Harvoin on raportoitu kolesteroliarvojen kohoamisesta tai refluksista.

Yleisesti ottaen LDN on erittäin hyvin siedetty. Useimmat potilaat eivät saa sivuvaikutuksia lainkaan ja yleensä ne kestävät vain pari päivää, enintään pari viikkoa. Omalla kohdallani sivuvaikutuksia oli kahtena yönä ja ne olivat hyvin lieviä. Ensimmäisen parin viikon jälkeen juuri kellään ei ole sivuvaikutuksia MS-potilailla mahdollista lihasjäykkyyttä ja -spasmeja lukuunottamatta.

Jos häiritseviä sivuvaikutuksia kuitenkin ilmenee, kannattaa kokeilla pienempää annosta ainakin alkuun. Tarvittaessa kapseleita voi avata ja ottaa vain osan niiden sisällöstä.

LDN:n käytöstä fibromyalgiassa tehdyissä kahdessa tutkimuksessa ensimmäisessä LDN oli paremmin siedetty kuin lumelääke ja toisessa tismalleen yhtä hyvin siedetty. Tällaisia tutkimustuloksia tulee useimpien lääkkeiden kohdalla vastaan vain äärimmäisen harvoin.

Kehittyykö LDN:ään riippuvuus?
Ei kehity. Kuten monien muidenkin lääkkeiden (esimerkiksi verenpainelääkkeiden tai masennuslääkkeiden) kanssa, pitkäaikaisen hoidon keskeyttäminen voi aiheuttaa väliaikaisesti ikäviä oireita, koska keho on tottunut lääkkeeseen. Näitä ei pidä sekoittaa vieroitusoireisiin. Yleensä LDN-hoidon lopettaminen aiheuttaa enintään lyhytaikaisia univaikeuksia. Monilla potilailla ei esiinny mitään negatiivisia vaikutuksia, joskin alkuperäisen sairauden oireet voivat luonnollisesti palata/pahentua. Tutkimusten perusteella hoidon teho saattaa kuitenkin jatkua vielä pitkään lääkkeen lopettamisen jälkeen.

Yhteensopivuudet

Voiko LDN:ää käyttää yhdessä muiden lääkkeiden kanssa?
LDN:ää voidaan käyttää lähes kaikkien muiden lääkkeiden kanssa. Perinteisesti on uskottu, että se ei kuitenkaan sovi narkoottisten kipulääkkeiden eli opiaattien (mukaanlukien tramadoli) kanssa. On esitetty, että jotkut opiaatit kuten buprenorfiini ja oksikodoni kuitenkin sopisivat käytettäväksi LDN:n kanssa. Toisten lääkäreiden mukaan LDN:ää voi käyttää lyhytvaikutteisten opioidien kanssa, kunhan ne otetaan eri aikaan päivästä. Joidenkin lääkäreiden mielestä LDN voi jopa parantaa narkoottisten kipulääkkeiden tehoa.

LDN:ää ei myöskään yleisesti suositella käytettäväksi immunosuppressiivisten lääkkeiden kanssa (esim. kortisoni, biologiset lääkkeet tai autoimmuunisairauksien hoidossa käytetyt solunsalpaajat), sillä lääkkeet voivat kumota toistensa vaikutuksen. Monet lääkärit ovat kuitenkin tämänkin kanssa eri mieltä. Useimmat lääkärit tuntuvat myös olevan sitä mieltä, että LDN:ää voi käyttää MS-taudin pahenemisvaiheiden hoidossa käytettävien kortisonipulssien kanssa.

LDN:ää voidaan käyttää yhtäaikaisesti ainakin pieniannoksisen kortisonihoidon, kortisonikorvaushoidon sekä syövän hoitoon käytetyn kemoterapian kanssa. Myös MS-taudin hoidossa käytettävä glatirameeri (Copaxone) on OK. Joidenkin lääkäreiden mukaan myös interferoneita voidaan käyttää LDN:n kanssa, mutta tästä ei ole yksimielisyyttä. Jos potilas on esimerkiksi käyttänyt pitkiä aikoja prednisonia, hän voi aloittaa LDN:n käytön kun prednisoniannos on tiputettu suhteellisen matalaksi (alle 10 mg annokseen päivässä), ja jatkaa sitten annoksen vähentämistä entiseen tapaan.

LDN:n kanssa saattavat aiheuttaa ongelmia myös psykoosilääke tioridatsiini, anestesia/kipulääke ketamiini sekä aknelääke Roaccutan. Ketamiini vaikuttaa opioidireseptoreihin, joten sinänsä tämä ei ole yllättävää, mutta ei ole tietoa siitä, miksi Roaccutan ei mahdollisesti sovellu LDN:n kanssa.

Muiden lääkkeiden (tai rokotteiden) ei pitäisi aiheuttaa ongelmia.

Entä ruoka-aineiden ja luontaistuotteiden?
LDN:ää voidaan ilmeisesti käyttää yhdessä kaikkien ruoka-aineiden ja luontaistuotteiden kanssa, mahdollisena poikkeuksena puna-apila, joka saattaa vaikuttaa opioidireseptoreihin. On kuitenkin esitetty väitteitä, että erityisesti autismissa ja ruoansulatuskanavan sairauksissa olisi hyötyä siitä, jos maitotuotteet ja viljan gluteeni jätetään pois, erityisesti jos LDN tuntuu aiheuttavan vatsavaivoja. Kukin voi halutessaan itse kokeilla, tuoko ruokavalion muutos etuja, mutta suurista ruokavalion muutoksista kannattaa keskustella lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa.

Voiko LDN:ää käyttää lapsilla?
Sitä on käytetty myös lapsilla esimerkiksi autismin hoidossa ja tutkimuskin käytöstä Crohnin tautia sairastavilla lapsilla löytyy. Myös käytöstä fibromyalgian hoidossa lapsilla oli tekeillä tutkimus, mutta se näyttää peruuntuneen. Lapset kuitenkin tarvitsevat pienemmän annoksen, ja tästä en ole onnistunut löytämään tarkempaa tietoa. Todennäköisesti parasta on koettaa saada 1 mg kapseleita, ja kokeilla 1-3 kpl päivässä (paitsi jos lapsi on hyvin pieni), tai vielä parempi, nestemuotoista LDN:ää.

Entä eläimillä?
LDN:ää on käytetty ainakin koirilla ja kissoilla (esimerkiksi tämän sivuston ylläpitäjän eräs tuttu on käyttänyt sitä menestyksekkäästi kissallaan hengenvaarallisen autoimmuunin maksatulehduksen hoidossa). Suurin ongelma lienee oikean annoksen määrittäminen. Verkkohauilla voi tästä löytää tarkempaa tietoa.

Entä raskaana olevilla tai imettävillä?
Periaatteessa aiheesta ei ole tutkimuksia, mutta monien lääkäreiden mielestä tässä ei ole ongelmaa. LDN:ää on käytetty mm. toistuvien keskenmenojen ehkäisyyn, jolloin sitä on käytetty koko raskauden ajan, eikä lapsille näytä aiheutuvan minkäänlaisia ongelmia. Jokaisen pitää kuitenkin itse punnita mahdolliset riskit ja hyödyt. Keskustele tästä aina lääkärisi kanssa.

Voiko LDN:ää käyttää potilailla, jotka eivät kykene nielemään tai joilla on pahoja imeyhtymishäiriöitä?
LDN:ää on käytetty hyvin tuloksin myös transdermaalisesti, eli iholle levitettävänä voiteena. Ei ole tietoa siitä, voivatko suomalaiset apteekit valmistaa tällaista voidetta, mutta todennäköisesti voivat. Myös sublinguaalisia eli kielen alle annosteltavia tippoja on käytetty.

Keille LDN ei sovellu?
Aiemmissa vastauksissa mainittujen kontraindikaatioiden lisäksi LDN ei sovellu potilaille, jotka ovat saaneet elinsiirron, sillä immunostimulanttina se voi kumota siirtoelimen hyljinnän estämiseen käytettyjen immunosuppressanttien vaikutuksen ja siten johtaa elimen hyljintäreaktioon. (Tästäkin tosin ilmeisesti jotkut lääkärit ovat eri mieltä.). Jotkut vaikeasta homesairaudesta tai hiivan liikakasvusta kärsivät saavat ilmeisesti voimakkaita sivuoireita LDN:stä. Osa tällaisista potilasta on kuitenkin pystynyt käyttämään LDN:ää täysin ongelmitta. Hiivapotilaille suositellaan usein ennemmin transdermaalista voidetta (kts. ylempi kysymys).

LDN:n vaikutus eri sairauksiin

Miten LDN vaikuttaa MS-tautiin?
LDN vähentää pahenemisvaiheita (jotka useimmiten loppuvat kokonaan) ja hidastaa sairauden etenemistä. Osa potilaista tulee aiempaan parempaan kuntoon. Urologiset oireet (kuten tihentynyt virtsaamistarve), lihasheikkous ja fatiikki eli uupumus yleensä helpottavat selvästi. Ilmeisesti näköhermon tulehdukseen teho on kuitenkin huonompi. Kokonaisuutena monet potilaat kokevat olonsa jopa 90 % paremmaksi, osalla hyödyt ovat vähäisempiä.

Miten LDN vaikuttaa kilpirauhassairauksiin?
Autoimmuuneissa kilpirauhassairauksissa LDN normalisoi kilpirauhasen toimintaa, eli Hashimoton tyreoidiitissa/kilpirauhasen vajaatoiminnassa voi parantaa kilpirauhasen toimintaa ja Gravesin taudissa lievittää liikatoimintaa. Tästä syystä nykyään kilpirauhaspotilaille suositellaan usein aloittamaan lääkkeen käyttö pienellä annoksella (joskus vain 0,5 mg), sillä esimerkiksi hypotyreoosin helpottaminen voi viedä kilpirauhaslääkitystä käyttävän helposti liikatoiminnan puolelle, ennen kuin tämä ehtii laskea hormoniannostaan. LDN ei tiettävästi vaikuta ei-autoimmuuneihin kilpirauhassairauksiin.

Miten LDN vaikuttaa muihin autoimmuunisairauksiin?
Yleensä sairauden oireet lievittävät ja potilas voi päästä jopa täyteen remissioon. Lisäksi uupumus usein helpottaa.

Miten LDN vaikuttaa neurodegeneratiivisiin sairauksiin (esim. ALS ja Alzheimerin tauti)?
LDN yleensä hidastaa näiden sairauksien etenemistä. Joissain ALS-tapauksissa potilaat ovat jopa saaneet takaisin menetettyä toimintakykyään. Alzheimerissä toimintakyky ei palaudu, joten hoito olisi tärkeää aloittaa mahdollisimman pian.

Miten LDN vaikuttaa syöpään?
LDN voi pysäyttää syövän kasvun, hidastaa sitä tai pienentää kasvaimia. Yleiskunto paranee ja uupumus helpottaa. Joskus pitkälle levinnyt syöpä jopa katoaa kokonaan. Useimmiten kasvaimet eivät katoa mihinkään, mutta niiden kasvu voi pysähtyä, ja tällöin potilas voi yleensä elää normaalia elämää. LDN-hoitoa ei kuitenkaan tule keskeyttää.

Hoidon kehittäneen lääkäri Bernard Biharin mukaan hoito tehoaa parhaiten seuraavin syöpiin: multippeli myelooma, Hodgkinin tauti, rintasyöpä, ruoansulatuskanavan syövät (mukaanlukien haimasyöpä), sekä ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Yleisesti ottaen immunoterapia tehoaa hyvin etenkin neuroblastoomaan, melanoomaan ja munuaissyöpään.

Miten LDN vaikuttaa HIV:iin ja AIDS:iin?
LDN laskee viruskuormaa ja nostaa CD4-solujen määrää. Täten opportunististen infektioiden määrä vähenee huomattavasti. Useimmat potilaat voivat sen ansiosta elää normaalia elämää eivätkä tarvitse HAART-lääkkeitä. Lisäksi antiretroviraalien aiheuttama lipodystrofia eli rasvan kerääntyminen yleensä vähitellen helpottaa.

Miten LDN vaikuttaa CFS:ään ja fibromyalgiaan?
Sairauksiin liittyvä uupumus ja kipu sekä CFS:ssä heikentynyt rasituksensietokyky ja lihasheikkous usein helpottavat selvästi. Myös kognitiiviset vaikeudet yleensä helpottavat, mutta monesti vähemmän kuin fyysinen uupumus. Usein myös univaikeudet, migreeni ja IBS lievittyvät. CFS:ssä heikentynyt immuunijärjestelmän toiminta paranee (mikä on usein todettavissa laboratoriokokeissa), mikä voi auttaa krooniseen lämpöilyyn, imusolmukkeiden turvotukseen, allergisiin ja yliherkkyysoireisiin (mukaanlukien krooninen nokkosihottuma) sekä jatkuviin infektioihin.

Vaikutusten seuraaminen

Kauanko kestää, ennen kuin hoito alkaa vaikuttaa?
Jotkut MS:ää tai CFS:ää sairastavat potilaat saavat apua oireisiinsa jo yhden annoksen jälkeen. Toisilla vaikutuksen havaitsemiseen menee viikkoja tai jopa kuukausia. Erityisesti psoriasis ja nivelpsoriasis lievittyvät monesti hyvin hitaasti - siihen voi mennä jopa 6-12 kuukautta. Syövän hoidossa kestää yleensä muutamia kuukausia, ennen kuin kasvainten kasvu hidastuu, pysähtyy, tai ne alkavat jopa kutistua. ALS:ssä ja vastaavissa sairauksissa suositellaan kokeilemaan hoitoa vähintään yhdeksän kuukauden ajan.

Voiko hoidon tuloksia mitata objektiivisesti?
Monissa sairauksissa voi. Esimerkiksi AIDS:issa viruskuorma yleensä laskee ja CD4-solujen määrä (tai prosentuaalinen osuus) puolestaan nousee. MS-taudissa sairauden lievittyminen voidaan havaita MRI-kuvissa (ja esimerkiksi neurologisissa tutkimuksissa ja fyysistä kuntoa testaamalla) ja Crohnin taudissa erilaisilla tähystystutkimuksilla. Monien autoimmuunisairauksien aktiivisuutta voidaan mitata verikokeilla. Syöpäpotilailla hoidon tehoa voi mitata kasvainten kuvantamistutkimuksilla ja/tai mahdollisilla kasvainmerkkiaineilla. LDN:n on raportoitu nostavan CFS:ää sairastavilla usein alentunutta luontaisten tappajasolujen määrää, tosin tätä Suomessa mitataan vain erittäin harvoin.

Voiko hoitoa käyttää loputtomasti, vai heikkeneekö LDN:n vaikutus ajan myötä?
LDN ei ole varsinainen parantava hoito. Periaatteessa sitä on useimmissa tapauksissa tarkoitus käyttää loppuelämän ajan, mutta toki on mahdollista, että moniin sairauksiin keksitään parempi hoito - jopa parantava hoito - sitä ennen. LDN:n vaikutus ei yleensä heikkene ajan myötä, vaikka tällaistakin on sattunut, etenkin syöpäpotilailla. Joissain tapauksissa käy niin, että kasvainten kasvu pysähtyy tai ne jopa katoavat kokonaan, mutta myöhemmin syöpä jatkaa kasvuaan hoidosta huolimatta - samaan tapaan kuin muillakin syöpähoidoilla. Etukäteen ei voi tietää, kenelle käy näin, mutta tällaisessakin tapauksessa potilas saa usein jopa vuosia lisää laadukasta elinaikaa.

Mikä on paras/oikea LDN-annos? Voiko LDN:n tehoa parantaa kasvattamalla annosta?
LDN:n "optimaaliseksi" annostukseksi sanotaan usein 4,5 mg, mutta monet käyttävät selvästi pienempiä (tai joskus myös suurempia) annoksia. Monet lääkärit suosittelevat aloittamaan selvästi pienemmällä annoksella, jota vähitellen nostetaan. Todennäköisesti sopivin annos riippuu osittain myös potilaan painosta, kuten muidenkin lääkkeiden kanssa

Viime vuosina on alettu kokeilla myös LDN:n annostelua 2-3 kertaa päivässä. Jotkut sitä näin käyttävät ottavat vain pieniä annoksia, esimerkiksi 1-1,5 mg kerrallaan, mutta jotkut selvästi enemmänkin, jolloin päiväannos voi olla isompi kuin käytettäessä vain yhtä annoskertaa. Varmuutta ei kuitenkaan ole, lisääkö tämä hoidon tehoa. Joillain potilailla teho useasti päivässä annosteltuna on ollut selvästi heikompi kuin yhdessä annoksessa otettuna.

Jotkut potilaat saavat apua annoksen kasvattamisesta 6 tai jopa 9 mg asti. Erään LDN-asiantuntijan mukaan jotkut harvat potilaat ovat käyttäneet jopa 25 mg annosta. Toisaalta joidenkin mielestä hoidon teho on parempi pienillä annoksilla (1,5-3 mg) ja jos sitä käytetään vain joka toinen päivä. Seuraavissa sairauksissa suositellaan jotain tiettyä annosta:

  • MS-taudissa ei suositella yli 3 mg annosta, jos potilas kärsii vaikeasta spastisuudesta, sillä se voi pahentua
  • CFS:ssä käytetään usein pieniä annoksia
  • Syöpäpotilaiden ei pidä ottaa LDN:ää useammin kuin kerran päivässä, sillä tutkimusten mukaan sen vaikutus voi tällöin kääntyä päinvastaiseksi.
  • Kilpirauhassairauksissa suositellaan usein aloittamaan pienellä annoksella. (Toisaalta jotkut ovat suositelleet aloittamaan normaalia suuremmalla annoksella, jolloin lääkkeen teho on heikompi, ja pienentämään sitä vähitellen)
  • Maksasairauksissa (virushepatiitit ja autoimmuuni hepatiitti) suositellaan käyttämään pientä annosta ja mahdollisesti vain joka toinen päivä, koska maksan kyky metabolisoida lääkkeitä on heikentynyt (joskus on suositeltu myös transdermaalisen voiteen käyttöä kapseleiden sijaan)
  • Sjögrenin syndroomassa liian suuri annos voi väitetysti pahentaa silmien kuivumista ja joidenkin mielestä annosta pitää säätää hyvinkin tarkkaan sen mukaan, miten suun ja silmien kuivuus reagoivat siihen.

Voiko LDN:n tehoa parantaa muilla tavoilla?
LDN:n tehoa voi mahdollisesti parantaa DL-fenyylialaniiniravintolisällä eli DLPA:lla (500 mg kahdesti päivässä), joka hidastaa endorfiinien hajoamista elimistössä (ja muuttuu myös jossain määrin dopamiiniksi). DLPA:ta ei kuitenkaan tule käyttää, jos potilaalla on kohonnut verenpaine, fenyyliketonuria, psykoosi/skitsofrenia, melanooma, tai jos potilas on raskaana, imettää tai käyttää masennuslääkkeitä tai MAO-estäjiä.

Fenyylialaniini on aminohappo, jota on monissa ruoissa eikä sen käyttäminen ole mitenkään haitallista (paitsi jos potilaalla on edellä listatut kontraindikaatiot). Aspartaamia sisältävissä tuotteissa siitä varoitetaan yksinkertaisesti siksi, että harvinaista fenyyliketonuriaa sairastaville potilaille se on vaarallista.

Voiko hoidon keskeyttää väliaikaisesti?
Joissain tapauksissa näin on pakko tehdä. Esimerkiksi jos potilas joutuu leikkaukseen ja siten käyttämään narkoottisia kipulääkkeitä, LDN:n käyttö täytyy väliaikaisesti lopettaa. Yleensä hoidon lyhytaikaisesta keskeyttämisestä ei seuraa mitään todella harmillista, mutta syöpäpotilailla LDN:n keskeyttämistä ei suositella, ellei ole välttämätön pakko, kuten leikkausten yhteydessä.

Sivuston ylläpitäjä on kuullut kahdesta tapauksesta, joissa CFS-potilaalla tauko LDN-hoidossa vaikutti selvästi huonontavan hoidon tehoa pysyvästi. Syyt tälle ovat epäselvät. Ihan huvikseen hoitoa ei siis ehkä kannata keskeyttää väliaikaisesti .

Reseptin saaminen

Mitkä lääkärit voivat määrätä LDN:ää ja miten se tapahtuu?
Kuka tahansa lääkäri voi määrätä LDN:ää. Reseptiin tarvitsee vain kirjoittaa naltrexone (ex tempore), haluttu vahvuus sekä kapseleiden määrä ja käyttötapa. Usein alkuun kannattaa määrätä 1 tai 1,5 mg kapseleita, jotta potilas voi itse kokeilla, mikä annos sopii hänelle parhaiten. Tällöin käyttötavaksi merkitään 2-5 kapselia iltaisin. Lääkärin kannattaa merkitä reseptiin myös puhelinnumeronsa, jotta apteekista voidaan tarvittaessa soittaa ja kysyä lisätietoja.

Onko LDN huumausainelistalla tai valvottu lääke Suomessa?
Ei ole. Vaikka LDN:ää käytetään huumausaineriippuvuuden hoidossa, sillä ei ole huumaavaa vaikutusta eikä se vaikuta minkään huumausaine- tai dopingtestin tuloksiin.

Miten voin saada lääkärini määräämään minulle LDN:ää?
Tämä onkin se kaikkein haastavin osuus. Erityisesti julkisen sektorin lääkärit ovat usein hyvin epäluuloisia kaikkien "uusien" lääkkeiden suhteen. Jos LDN:stä on tutkimuksia omaan sairauteesi (kuten fibromyalgia ja Crohnin tauti), kannattaa ottaa ne vastaanotolle mukaan. Kannattaa myös painottaa sitä, että LDN on hyvin turvallinen hoito ja sitä voi käyttää yhdessä useimpien muiden hoitojen kanssa. Moniin vakaviin sairauksiin ei ole olemassa muita erityisen tehokkaita hoitoja. Kokeilemalla ei menetä mitään. Omaan sairauteen liittyvien tutkimusten tulostaminen voi auttaa, mutta erityisen hyödyksi voi olla kirja The Promise of Low Dose Naltrexone Therapy.

Kenen lääkärin vastaanotolle minun kannattaisi mennä saadakseni LDN-reseptin?
Varsinaisia "LDN-lääkäreitä" on huonosti tiedossa eivätkä monet halua nimiään julkisesti esille. Monia on onnistanut esimerkiksi antioksidanttiklinikoilla.

Lääkärini väittää, että LDN ei voi toimia, koska sen annos on "homeopaattinen". Onko hän oikeassa ja jos ei, miten voin vakuuttaa hänet siitä, että hän on väärässä?
Lääkärisi ei selvästikään tiedä lainkaan, mistä puhuu. Esimerkiksi 4,5 mg ei suinkaan ole mikään "homeopaattinen" annos - monia lääkkeitä käytetään paljon pienemmilläkin annoksilla, esimerkiksi kilpirauhashormonien yleinen annos on kymmeniä tai satoja mikrogrammoja (milligramma on tuhannesosagramma ja mikrogramma miljoonasosa gramma eli niiden välillä on tuhatkertainen ero).

Kaiken lisäksi naltreksonista on useita tutkimuksia, joiden mukaan sillä on havaittavia fysiologisia vaikutuksia kehoon jo nanogrammojen kokoisilla ja jopa vieläkin pienemmillä annoksilla (!) - nanogramma on tuhannesosa mikrogrammasta eli miljoonasosa milligrammasta. Tästä löytyy tietoa Medline-haulla "ultra low-dose naltrexone".

LDN:n saatavuus

Mistä voin ostaa LDN:n, jos minulla on resepti?
Yliopiston apteekit ja monet muutkin apteekit voivat valmistaa LDN:ää lääkärin määräyksellä. Muut apteekit voivat myös tilata sitä Yliopiston apteekin kautta. Yliopiston apteekissa valmistamiseen kuluu yleensä 1-2 arkipäivää, tosin ainakin 4,5 mg vahvuutta on nykyään varastossa. Muissa apteekeissa valmistukseen tarvittava aika voi olla (ja usein lieneekin) pidempi. Yliopiston apteekki käyttää täyteaineena mikrokristallista selluloosaa (Avicel), tosin se on siirtymässä mahdollisesti kapseleista tabletteihin, joiden koostumuksesta ei ole tietoa. Muiden apteekkien kanssa on syytä varmistaa, ettei täyteaineena käytetä kalsiumkarbonaattia, joka saattaa heikentää LDN:n imeytymistä.

Paljonko LDN maksaa?
Yliopiston Apteekin valmistama LDN maksaa noin 15-30 euroa kuussa riippuen annoksesta, siitä kuinka moneen kapseliin se on jaettu ja kuinka monen kuukauden annos ostetaan kerralla. Muiden apteekkien valmistama LDN voi olla tätä kalliimpaa (tai halvempaa), mutta mistään kalliista lääkkeestä ei ole kyse. (Jos tilaat Yliopiston apteekin valmistamaa LDN:ää muuhun apteekkiin, he voivat periä yllättävänkin paljon "toimitusmaksua"!) Suomalaisen LDN:n hinta on varsin kilpailukykyinen muihin maihin verrattuna. LDN:n hinnoittelua valoittaa tämä foorumipostaus.

Voinko saada LDN:stä Kela-korvausta?
LDN:stä sai aiemmin Kela-korvausta useiden vuosien ajan. Tämä on kuitenkin muutamia vuosia sitten loppunut.

Lääkäri kirjoitti epähuomiossa reseptin kokonaisille naltreksonitableteille. Voinko käyttää niitä?
Verkosta löytyy ohjeita tablettien liottamiseen veteen.

Jos en löydä lääkäriä, joka suostuisi määräämään minulle LDN:ää, mitä voin tehdä saadakseni sitä?
Jotkut potilaat tilaavat lääkettä ilman reseptiä ulkomaalaisista nettikaupoista, mutta tätä ei voi missään nimessä suositella. On kuitenkin mahdollista saada resepti ulkomaalaiselta lääkäriltä esimerkiksi puhelinvastaanoton kautta ja tällä reseptillä saada LDN paikallisesta apteekista, joka lähettää sen yhdessä reseptin kanssa Suomeen. Tämä on täysin laillista. Yksi nettipalvelu, jonka kautta voi tilata tällaisen konsultaation on Prescribe4Me, joka tiettävästi toimii (tämän palvelun mahdollinen käyttö on tietenkin täysin omalla vastuullasi, sivuston ylläpidolla ei ole siihen mitään yhteyksiä, eikä ole sitä henkilökohtaisesti testannut).

Ulkomaalainen ystäväni kiinnostui LDN:stä. Onko sitä saatavilla kaikkialla?
Naltreksoni on ollut käytössä vuosikymmeniä, joten sen pitäisi olla saatavilla lähes kaikkialla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä koske kehitysmaita, joissa on hyvin heikkotasoinen terveydenhuolto, tai pieniä maita, joissa ei ole esiintynyt juuri lainkaan päihdeongelmia. Monet apteekit suostuvat kuitenkin lähettämään LDN:ää postitse, jos potilaalla on siihen resepti. Tämä on laillista useimmissa maissa. LDN-järjestöt/foorumit voivat auttaa löytämään LDN:ää määrääviä lääkäreitä.

LDN:stä voi saada sairasvakuutuskorvausta Suomen lisäksi ainakin Britanniassa ja Hollannissa, mutta tämä vaihtelee, riippuen ilmeisesti apteekista sekä reseptin muotoilusta.