Suomeksi LDN-hoitoa käsitellään kahdessa tämän sivuston ylläpitäjän Maija Haaviston kirjoittamassa kirjassa, CFS:n ja fibromyalgian hoito (Finn Lectura 2010) ja Hankala potilas vai hankala sairaus: tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista (Finn Lectura 2011).
LDN:stä on hiljattain julkaistu saksankielinen kirja, Josef Piesin Niedrig dosiertes Naltrexon - eine vielversprechende Therapie bei MS, Morbus Crohn, HIV, Krebs, Autismus, CFS und anderen Autoimmun- und neurodegenerativen Erkrankungen. Lisäksi sitä käsitellään Alan Gellerin vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa Scary Diagnosis - How I Took Charge Of My Health and Life and How You Can Take Charge Of Yours sekä Julia Schopickin teoksessa Honest Medicine.
Ensin Wouk päättää kuitenkin kokeilla uutta Tysabri-lääkettä, mutta kokeilu viivästyy kuukausia byrokratian koukeroiden takia. Hän kuulee LDN-hoidosta ja kysyy siitä lääkäriltään. Tämä ei usko sen auttavan, mutta ei pidä sitä haitallisenakaan ja kirjoittaa Woukille reseptin. Muutamaa kuukautta myöhemmin Wouk on lähes kokonaan vapaa MS-oireista, mukaan lukien koordinaatiovaikeudet, jatkuva virtsaamistarve ja keskittymisvaikeudet. Pieniannoksinen naltreksoni auttoi kuin auttoikin häntä, mutta koska hän ei koskaan perehtynyt hoitoon eikä odottanut siltä mitään, ei hän voikaan syyttää pelkkää plasebovaikutusta.
Woukin kirja on mielenkiintoista luettavaa, joka sisältää paljon filosofista pohdintaa, välillä harhautuen pahastikin aiheesta, mutta pysyen silti aina kasassa. Viimeiset reilu 100 sivua kirjasta ovat LDN:ää koskevia liitteitä, kuten tapausselostuksia ja tietoa tutkimuksista. Lähes kaikki tämä on kuitenkin peräisin viralliselta LDN-sivustolta eikä siis Woukin tuottamaa materiaalia. Wouk on hyvin pettynyt tapaan jolla monia sairauksia (kuten MS) nykyään hoidetaan, mutta esittää kirjassaan mielenkiintoisia parannusehdotuksia tähän. Mikään välttämätön LDN-opus ei ole kyseessä, mutta kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa erityisesti MS-tautia sairastaville.
Pidempi arvostelu | osta Amazonista
Mary sen sijaan on päättänyt tehdä asialle jotain. Hän etsii netissä tietoa erilaisista MS-hoidoista histamiinista mehiläisen pistoihin, mutta tietää, ettei hänen miehensä suostuisi koskaan kokeilemaan niitä. Hän kuulee LDN:stä apteekkarilta, jolle on maininnut miehensä sairaudesta. Tämä hoito voi väitetysti pysäyttää MS:n etenemisen useimmissa tapauksissa. Se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Yllätyksekseen Mary kuulee, että hänen lääkäriveljensä Phil käyttää jo LDN:ää hedelmällisyysongelmien hoidossa. Mary keskustelee LDN:stä myös hoidon kehittäjän Bernard Biharin kanssa ja ymmärtää, että tässä on Noelin mahdollisuus. Mies on hyvin skeptinen, mutta suostuu aloittamaan LDN:n ja lopettamaan tehottoman Avonexin. Sen jälkeen Noelin MS lakkaa etenemästä.
Mary hankkii LDN-reseptit myös rintasyöpää sairastavalle äidilleen ja Parkinsonin taudista kärsivälle enolleen, jonka tila kohenee huomattavasti. Hän haluaa auttaa muitakin ja ottaa yhteyttä mm. moniin MS-järjestöihin, mutta pettyy tajutessaan, etteivät järjestöt halua tukea LDN:ää, koska ovat lääkefirmojen rahoittamia. Bradley ei kuitenkaan luovuta, vaan esiintyy radiossa, yrittää saada Biharin televisioon, kirjoittaa julkkiksille Bonosta oprahiin, eri järjestöille ja useiden maiden hallituksille ja yrittää saada apurahoja LDN-tutkimukseen. Matkalla on lukuisia pettymyksiä, mutta ainakin Mary onnistuu auttamaan lukuisia ihmisiä kertomalla heille LDN:stä.
Pidempi arvostelu | osta Amazonista
Kirja keskittyy tieteelliseen tietoon ja LDN:n vaikutusmekanismien selittämiseen, osin kuvituksilla selvennettynä. Lisäksi siinä kerrotaan Samantha Wilkinsonin oma tarina. Wilkinson oli kokeillut jotakuinkin kaikkea etenevään MS-tautiinsa, ennen kuin löysi avun LDN:stä. Kirjassa on runsaasti viitteitä ja tietoa myös LDN-tutkimuksista, jotka ovat vielä toistaiseksi julkaisematta (tai julkaistu vain konferensseissa). Lisäksi kerrotaan LDN:n määräämisestä, hankkimisesta ja tietenkin myös itse käytöstä. Kirja on hyvin asiallinen, eikä esittele LDN:ää kaikenkattavana ihmelääkkeenä, vaan lupaavana, tieteellisesti ja käytännön kannalta perusteltuna hoitomuotona moniin sairauksiin.