Perusteet
Low dose naltrexone (LDN) eli pieniannoksinen naltreksoni (tai matala-annoksinen naltreksoni) on jossain määrin eksperimentaaliseksi luettava hoito, jossa reseptilääke naltreksonia käytetään vain noin 1/10:lla normaaliannoksesta. Sillä on hoidettu autoimmuuni- ja muita immuunijärjestelmän sairauksia, neurologisia sairauksia, joitain kroonisia infektioita ja jopa joitain syöpiä. Sitä on käytetty erityisesti MS-tautin ja HIV-infektion hoidossa. LDN:nä tunnetun hoidon on kehittänyt neurologian erikoislääkäri, professori Bernard Bihari jo 1980-luvun puolivälissä. Viime vuosina hoidon suosio on kasvanut voimakkaasti ja loppuvuodesta 2007 Yhdysvalloissa järjestetään kolmas LDN-konferenssi.
Mekanismi
Vaikkakin hoito luokitellaan kokeelliseksi, sille on tieteelliset perusteet. Hoito pohjautuu teoriaan, jonka mukaan ko. sairauksissa elimistö tuottaa liian vähän tiettyjä opioidipeptidejä, joilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Naltreksoni on opioidiantagonisti, jota on käytetty päihdevieroituksessa vuosikymmenten ajan. Se salpaa elimistön opioidireseptoreita ja sitä käytetään yleensä vähintään 50 mg päiväannoksella. LDN-hoidossa annostus on kuitenkin vain 3-5 mg päivässä, jolloin opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa ja tämä ilmeisesti stimuloi kehoa erittämään enemmän beetaendorfiinia ja enkefaliineja, joilla on immunomodulatorisia vaikutuksia.
Endorfiiniteoriasta ja pienten naltreksoniannosten vaikutuksista koe-eläimiin on jonkin verran tutkimusnäyttöäkin, mutta itse LDN:n tutkimus on vasta alkamassa. LDN-hoidosta on tehty jonkin verran pieniä tutkimuksia 1980-luvulta alkaen, mutta suurinta osaa niistä ei ole julkaistu. Vuoden 2006 lopussa julkaistiin lupaava tutkimus LDN:n käytöstä Crohnin taudin hoidossa. Peräti 89% tutkimuksen potilaista hyötyi lääkkeestä. Jatkotutkimus tälle julkaistaan vuonna 2010. Fibromyalgian hoidosta on tehty kaksi tutkimusta. Tällä hetkellä LDN:n käytöstä MS-taudin hoidossa on meneillään useampi tutkimus ja lisäksi Malissa Länsi-Afrikassa on alkamassa tutkimus hoidon tehosta HIV:iä ja AIDSia sairastaville potilaille.
LDN on immunostimulantti, joten sen käyttö autoimmuunisairauksissa voi vaikuttaa nurinkuriselta. Takana on kuitenkin rationaalinen teoria, jonka mukaan autoimmuunisairauksissa kyse ei olekaan immuunijärjestelmän liikatoiminnasta kuten aiemmin oletettiin, vaan enemmänkin vajaatoiminnasta. Tätä teoriaa tukevat useat tutkimukset - sekä LDN:n soveltuvuus kyseisten sairauksien hoitoon.
Immunoterapian käyttö syöpähoidoissa ei ole sen sijaan mitään uutta. Elimistön puolustusmekanismeja on hyödynnetty jo ainakin 1800-luvun lopulta asti, jolloin lääkäri William Coley sai hyviä tuloksia syövän hoidossa immuunijärjestelmää stimuloivilla bakteeritoksiineilla (Coleyn toksiinit), joista on kirjoitettu vielä 2000-luvullakin. Eräs hiljattain julkaistu tapausselostus kuvaa, miten pitkälle edennyttä haimasyöpää sairastavan potilaan tila saatiin vakaaksi LDN:n avulla. Useita vuosia "kuolemantuomion" jälkeen potilas on edelleen työkykyinen ja voi hyvin.
Hoito käytännössä
LDN-hoito soveltuu lähes kaikille potilaille. Sillä ei ole yhteisvaikutuksia käytännössä minkään muiden muiden lääkkeiden kanssa, lukuunottamatta narkoottisia kipulääkkeitä, joiden kanssa sitä ei voi käyttää. Alkoholia voi käyttää kohtuudella. Hoitoannos on yleensä 4,5 mg, vaikeaa MS-tautia sairastavilla usein 3,0 mg. Jonkin verran pienempiä ja suurempiakin annoksia käytetään, mutta esimerkiksi potilaan koolla ei näytä olevan merkitystä. Lääke otetaan yleensä iltayhdeksän ja aamukolmen välissä, tarkoituksena kohdistaa vaikutus ajankohtaan, jolloin elimistö tuottaa suurimman osan omista endorfiineistaan, eli 02-04 välisenä aikana.
Naltreksonin normaaliannoksella on runsaasti sivuvaikutuksia, sillä se salpaa kehon luontaisen endorfiinitoiminnan lähes kokonaan. Lisäksi suuret annokset voivat olla haitallisia maksalle. LDN:ssä näitä ongelmia ei ole, sillä opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa, eivätkä pienet annokset juuri koskaan aiheuta ongelmia maksan toiminnassa. Hoidon sivuvaikutukset ovat yleensä erittäin vähäisiä. Hoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä muutaman päivän ajan univaikeuksia ja pahoinvointia, harvemmin vatsavaivoja. MS-taudin aiheuttama lihasjäykkyys ja -spasmit voivat väliaikaisesti pahentua.
LDN Suomessa
Suomessa naltreksonia on saatavilla 50 mg tabletteina merkillä Revia. Tämä päihdevieroitukseen tarkoitettu annoskoko on liian suuri pieniannoksiseen naltreksonihoitoon, mutta Yliopiston apteekit ja monet muut apteekit voivat lääkärin määräyksellä valmistaa LDN:ää muihinkin annoskokoihin. Koska naltreksonin patentti ei enää ole voimassa ja koska LDN:ssä käytetty annostus on niin pieni, on hoidon hinta varsin edullinen, vain 10-25 euroa kuussa. Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa LDN-reseptin. Suomessa LDN:ää on tähän mennessä käyttänyt muutama lääkäri lähinnä MS-taudin, fibromyalgian ja kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa.
LDN muualla maailmassa
Vaikka LDN-hoito on kotoisin Yhdysvalloista ja sillä on siellä pisimmät perinteet, ehkä kaikkein suosituinta se on Iso-Britanniassa, jossa on lukuisia erilaisia LDN-yhdistyksiä ja kampanjoita. Brittiläinen apteekkari Stephen Berkson on tietoinen lähes 700:sta LDN:ää määräävästä lääkäristä Britanniassa ja hän on toimittanut sitä yli 2 500 potilaalle. Briteissä LDN-kampanjointia tukevat myös useat poliitikot, eräs tunnettu TV-juontaja ja eräs bisnesvaikuttaja ja tästä syystä se on noteerattu varsin hyvin mediassakin. Tekeillä on TV-dokumentti LDN:stä ja LDN-aktivistit ovat päässeet jopa pääministeri Gordon Brownin puheille.
Hoidettavat sairaudet
Ensimmäiset kolme listausta ovat sairauksia, joita LDN:n kehittänyt Bernard Bihari on itse sillä hoitanut hyvin tuloksin. Lista "Eksperimentaalisesti" luettelee sairauksia, joihin LDN vaikuttaa potilaiden kuvausten perusteella tehoavan, joita muut lääkärit ovat hoitaneet LDN:llä tai joihin tutkimusten tai teorioiden perusteella LDN:stä voisi olla apua.
Autoimmuunisairaudet
- MS-tauti eli multippeliskleroosi
- lupus eli punahukka (SLE/LED)
- nivelreuma
- sarkoidoosi
- skleroderma
- Crohnin tauti
- ulseratiivinen koliitti eli colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus
- keliakia
- psoriasis
- Wegenerin granulomatoosi
- transversaalimyeliitti
Syövät
- virtsarakon syöpä
- rintasyöpä
- karsinoidikasvain
- suolistosyöpä
- glioblastooma
- neuroblastooma
- maksasyöpä
- ei-pienisoluinen keuhkosyöpä (NSCLC)
- kilpirauhasen syöpä
- krooninen lymfaattinen leukemia (KLL)
- Hodgkinin tauti ja non-Hodgkin-lymfooma (NHL)
- melanooma
- multippeli myelooma
- munasarjasyöpä
- haimasyöpä
- eturauhasen syöpä
- munuaissyöpä
- kurkunpään syöpä
- kohtusyöpä
Muut sairaudet
- HIV/AIDS
- C-hepatiitti
- amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS)/primaarinen lateraaliskleroosi (PLS)
- autismi
- Alzheimerin tauti
- Behcetin tauti
- keuhkoahtaumatauti eli emfyseema (COPD)
- endometrioosi
- fibromyalgia
- krooninen väsymysoireyhtymä/myalginen enkefalomyeliitti (CFS/ME)
- ärtynyt paksusuoli (IBS)
- Parkinsonin tauti
Kokeellisesti
- myastenia gravis
- ankyloiva spondyliitti eli selkärankareuma
- ekseema
- astma
- allergiat
- narkolepsia
- Lymen tauti (krooninen borrelioosi)
- akne
- ruusufinni
- unihäiriöt
- migreeni
- sarjoittainen päänsärky eli klusteripäänsärky
- masennus
- krooninen urtikaria eli nokkosihottuma
- interstitielli kystiitti
- obsessiivis-kompulsiivinen häiriö eli pakko-oireinen häiriö (OCD)
- I- ja II-tyypin diabetes
- levottomat jalat (RLS)
- dementia
- traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)
- pemfigoidi
- skitsofrenia
- Touretten syndrooma
- polion jälkeinen oireyhtymä (post-polio-oireyhtymä)
- munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)